Terve!
Kesä hujahti ohi töitä tehden, lomaa oli kaksi päivää. Ylimääräiset hetket tuli vietettyä milloin missäkin pihahommissa ja rakennustyömailla... Nyt sataa, olen sisällä, loistava hetki tehdä... ööh... 8 puuttuvaa tehtävää keskiviikkoon mennessä. Onneksi aika mukavanoloisia tehtäviä näyttäisi olevan tarjolla, kiitos siitä!
Kävin tutustumassa Albany County Public Library staffin wikiin (ja niihin kahteen muuhunkin). Kyseessä näytti olevan todella käytännöllinen työkalu täynnä neuvoja, suosituksia ym. Sivuja oli päivitetty viimeksi eilen, muutamaankin otteeseen. Vierailijoita näytti olevan pari per tunti. Kävin ensin tutustumassa osioon Music selection, johon pystyi jättämään ehdotuksia musiikkihankinnoiksi. Metodi vaikutti sikäli hyvältä että listan yhteyteen saattoi jättää oman kommenttinsa, miksi halusi kyseiset levyt tai miksi ne ovat niin hyviä. Pelkkä ehdotus aineistohankinnasta ei samalla tavalla kerro motiiveista sen takana.
Kävin myös Technical Services and Systems- osastolla. Paljon käytännöllisiä ohjeita. Kumminkin ensikertalaisen on vaivalloista löytää jotain tiettyä etsimäänsä neuvoa, sillä otsikot haarautuivat niin moneen suuntaan. Mutta sellainen, joka kyseistä wikiä käyttää usein, löytää tiedot helpommin.
Wiki patternit tuntuivat jotenkin höpsöiltä. Tutustuin artikkeliin nimeltä Wikiphobia, joka oli siis antisuunnittelumalli. Se käsitteli ihmisiä, jotka teilaavat kaiken, jota mainostetaan nimellä wiki. He pelkäävät vandalismia, eivät halua luopua oikeuksistaan sisältöön jne. Ratkaisuksi esitettiin sitä, että luodaan wikisivusto, ja ei kerrota wikifoobikolle, että kyseessä on wikisivusto. Hänelle ei myöskään anneta editointimahdollisuutta eikä kerrota, että muut saavat vapaasti editoida artikkeleita. Huh! Kommenteissa kyllä esitettiin kritiikkiä kyseistä ratkaisua vastaan ja ihan hyvä niin...
Näihin maisemiin, näihin tunnelmiin,
Laura
perjantaina 8. elokuuta 2008
keskiviikkona 25. kesäkuuta 2008
15. askel wikiin päin
Wiki on tuttu. Paljon käytetty tietolähde. Olen muokannut joitain artikkeleja ja jopa käyttänyt gradussani paria viitettä Wikistä, muistaakseni espanjankielisestä Wikipediasta aiheista Pragmatiikka ja John Grice.
Tällä kertaa hyppäsin sisään wikiin kurssin ehdottamalla "satunnainen artikkeli" -valinnalla, en ollut aiemmin huomannutkaan sitä vaihtoehtoa. Ajattelin löytää jonkin artikkelin sitä kautta tähän laitettavaksi mutta mitään järin mielenkiintoista ei löytynyt, joten suoralla sanahaulla etsin pienen artikkelin Sirkka Turkasta:
Sirkka Turkka. (2006, joulukuun 1). Wikipedia, . Haettu 12.31, kesäkuun 25, 2008 osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirkka_Turkka&oldid=1986499.
Sirkka Turkka (s. 2. helmikuuta 1939 Helsinki) on suomalainen runoilija.
Turkan vanhemmat ovat majuri Josef Wilhelm Turkka ja kanslisti Elsa Mirjam Luoko. Hän pääsi ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta 1962, valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1967, valmistui tallimestariksi Ypäjän hevoshoitokoulusta 1970. Hän on ollut mukana Iowan yliopiston kirjailijaohjelmassa 1991.
Turkka on työskennellyt Helsingin kaupungin kouluvirastossa 1960-luvulla ja 1971–1972, lomasijaisena Auroran sairaalan kirjastossa 1965, Nikkilän sairaalan kirjastossa 1974–1975, Espoon tallissa tallimestarina 1980–1981 ja hevosten hoitajana Honkolan kartanossa Urjalassa 1984, 1985 ja 1986. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1974.
Huomionosoitukset
* Valtion kirjallisuuspalkinto 1980 ja 1984
* Finlandia-palkinto 1986 teoksesta Tule takaisin, pikku Sheba
* Tanssiva karhu -runopalkinto 1994 teoksesta Sielun veli
* Pro Finlandia -mitali 1996
* Eino Leinon palkinto 2000
* Tammen tunnustuspalkinto 2002
* Aleksis Kiven palkinto 2005
Lähteet
* Karjalohjan kirjaston tietokanta
Tällä kertaa hyppäsin sisään wikiin kurssin ehdottamalla "satunnainen artikkeli" -valinnalla, en ollut aiemmin huomannutkaan sitä vaihtoehtoa. Ajattelin löytää jonkin artikkelin sitä kautta tähän laitettavaksi mutta mitään järin mielenkiintoista ei löytynyt, joten suoralla sanahaulla etsin pienen artikkelin Sirkka Turkasta:
Sirkka Turkka. (2006, joulukuun 1). Wikipedia, . Haettu 12.31, kesäkuun 25, 2008 osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirkka_Turkka&oldid=1986499.
Sirkka Turkka (s. 2. helmikuuta 1939 Helsinki) on suomalainen runoilija.
Turkan vanhemmat ovat majuri Josef Wilhelm Turkka ja kanslisti Elsa Mirjam Luoko. Hän pääsi ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta 1962, valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1967, valmistui tallimestariksi Ypäjän hevoshoitokoulusta 1970. Hän on ollut mukana Iowan yliopiston kirjailijaohjelmassa 1991.
Turkka on työskennellyt Helsingin kaupungin kouluvirastossa 1960-luvulla ja 1971–1972, lomasijaisena Auroran sairaalan kirjastossa 1965, Nikkilän sairaalan kirjastossa 1974–1975, Espoon tallissa tallimestarina 1980–1981 ja hevosten hoitajana Honkolan kartanossa Urjalassa 1984, 1985 ja 1986. Hän on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1974.
Huomionosoitukset
* Valtion kirjallisuuspalkinto 1980 ja 1984
* Finlandia-palkinto 1986 teoksesta Tule takaisin, pikku Sheba
* Tanssiva karhu -runopalkinto 1994 teoksesta Sielun veli
* Pro Finlandia -mitali 1996
* Eino Leinon palkinto 2000
* Tammen tunnustuspalkinto 2002
* Aleksis Kiven palkinto 2005
Lähteet
* Karjalohjan kirjaston tietokanta
keskiviikkona 11. kesäkuuta 2008
14. kirjastojuttu
Tämä on hieno. Siis library thing. Kiitos mace & matti runsaasta linkityksestä ja esittelystä, jäin heti koukkuun ja palaan varmasti. Voisikohan esim. pienten koulujen kirjastot perustaa kataloginsa tuonne niin kuin Dakarissa oltiin tehty?
Kokeilin suggesteria ja unsuggesteria Jean Cocteaun kirjalla Les enfants terribles - suositukset olivat ihan hyviä ja jopa epäsuosituksetkin olivat osittain sellaisia että ihan hyvin ne olisin voinut lukea... No jaa, oli niissä joku sellainen punainen lanka joka erotti suurimman osan epäsuosituksista minun kirjamaustani.
Ihan mahtava paikka, palaan tuonnne tonkimaan monta, monta kertaa!
Kokeilin suggesteria ja unsuggesteria Jean Cocteaun kirjalla Les enfants terribles - suositukset olivat ihan hyviä ja jopa epäsuosituksetkin olivat osittain sellaisia että ihan hyvin ne olisin voinut lukea... No jaa, oli niissä joku sellainen punainen lanka joka erotti suurimman osan epäsuosituksista minun kirjamaustani.
Ihan mahtava paikka, palaan tuonnne tonkimaan monta, monta kertaa!
13. slideshare
Tässä Kim Holmbergin esitys library2.0-aiheesta, olin kuuntelemassa hänen luentoaan Åbo Akademilla tänä keväänä, jossa oli paljon samaa asiaa kuin tässä esityksessä. Hyvä yleisesitys aiheesta!
Slideshare on varmasti hyödyllinen sovellus, mutta minulle on aina luennoilla ollut tärkeintä se, mitä luennoitsija puhuu, eikä niinkään kalvot. En saa pelkistä kalvoista oikein irti sitä olennaisinta tietoa ja sen sovellusta, kaipaan sitä että joku rakentaa lauseet ja juonen noiden pelkkien ranskalaisten viivojen ja kaavioiden ympärille.
tiistaina 3. kesäkuuta 2008
12. eli joku ihmeellinen hurdy gurdyn, lampunjalan ja basson ym sekoitus.
Tässä kuva, jonka davidfullerdaniel on ottanut. Kuvan nimi on Strange instrument Colmar, France ja tekstinä "Probably the most complex instrument I have ever seen being played, there is also something for the feet to do as well. Just different!" Etsin flickristä kuvia haulla "strange instruments" jä tämä oli ensimmäinen löydös - aika lailla sorvaamista jollain on ollut tuon tekemisessä. Kuvasta on "some rights reserved", eli saan levittää ja jopa muokata sitä, jos vaan kerron kuka sen on ottanut.
Flickr on tullut aika lailla tutuksi yhteydenpitomuodoksi kavereiden kanssa. Itse en tiliä (vielä) omista, mutta käyn aina katsomassa miten ystävät ovat elämäänsä dokumentoineet. Maalle muuttomme jälkeen on mukava nähdä tutut naamat ainakin kuvissa, nyyh.
Kävin flickrissä katsomassa noita kirjastolaisten keskusteluja ja kuvia ja päätin itsekin avata tässä kesän aikana kirjastolle oman tilin. Näyttelyistä, kesätapahtumista ja uutuushyllystä olisi mukava saada kuvia ja liittää vaikka blogiin. Aina sen hetkinen näyttelyhän voisi olla vaikka blogin sivussa pyörivänä diaesityksenä.
Tuossa 31 Flavors - Things to Do With Flickr in Libraries-tekstissä oli jännä huomio, että flickr valvoo tilejä etenkin niiden alkuvaiheissa - ja että sen takia ensimmäisinä viikkoina olisi tärkeää saada kuviin ihmisiä ja paikkoja, jotta ne pysyisivät henkilökohtaisen näköisinä, niin kuin flickr haluaa. Pyydänkö siis aina asiakasta seisomaan uutuushyllyn vieressä kun otan siitä kuvan?
maanantaina 2. kesäkuuta 2008
10. & 11.
Tuli vielä tuosta Vilma Lehtisen tutkimuksesta mieleen eräs ajatus, jonka hän hienosti esitti: "IRC-galleria on nähtävissä holhoojilta vapaana paikkana, jossa voi toteuttaa nuoruusiän merkittävää kehitystehtävää, oman henkilökohtaisen ja sosiaalisen identiteetin etsimistä." Ircin käyttäjät eivät välttämättä huokaise ihastuksesta kun erilaiset instituutiot rantautuvat sinne valistusmielessä.
Ennen kuin alan pohtia kurssin keskustelukulttuuria niin täytyy sanoa, että tällä kurssilla tuntuu olevan erittäin mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä mukana, minkä verran nyt blogeista ja chateista voi päätellä. Ehkä sen voisi jopa yleistää kirjastoihmisiin yleensä...:) (siinä se on, hymiö! entinen inhokkini, nykyisin käyttökelpoinen)
Olen itse kommentoinut suht. vähän muiden blogeja. Käyn niitä lueskelemassa, mutta kynnys jättää oma jälkensä on kuitenkin suurempi kuin suun avaaminen keskustelussa. Mietin ja harkitsen liikaa kun tiedän, että kommentti jää ikiajoiksi sinne roikkumaan. Chatti on sikäli paljon luontevampaa, kun repliikit ovat ohimenevämpiä, ei niin pysyvän tuntuisia. Ja on siinä meininkiä kun kaikki ovat yhdessä pienessä laatikossa puhumassa. En voi tosin chattaillessänikään väittää olevani mikään suupaltti.
Bloggailu - lukeminen ja tekeminen - on kyllä nautinnollista. Kiitos siitä tälle kurssille, en muuten olisi aloittanut. Ihana lukea sellaisia kurssilaisten blogeja, joista näkyy asialle antautuminen ja ihmettely. Mukavaa myös lukea omanilaisia blogeja, joissa lähinnä kommentoidaan näitä tehtäviä. Tehtävistä juuri bloggailu on minulle se aikaavievin osuus. Kirjoittaminen on vaan niin pirskatin hidasta, tai keskittyminen oikeastaan hankalaa. Olen kirjastossa vain osa-aikaisena töissä, mikä tarkoittaa sitä että teen työkseni montaa muutakin hommaa viikon aikana, mikä taas johtaa jonkinasteiseen keskittymiskyvyttömyyteen. Mutta kunhan tässä kerkiää niin aloitan toisenlaisen blogin, kirjastolle.
Kurssin reflektointitehtävässä kysytään, miltä tuntuu kun on laittanut nettiin likoon oman persoonansa. Tuntuu kyllä että jostain syystä olen ollut aika hienovarainen siinä likoon laittamisessa... Tai tottahan näissä blogiteksteissä kirjoitan ihan omana itsenäni, mutta kuitenkin nimimerkin takana jne. paljastamatta henkilöyttäni. Miksiköhän näin? Yleensähän kun menee esimerkiksi kurssille, sitä ei ihan heti kerro kaikille kuka on ja mitä tekee, mutta aika pian siinä jutellessa tulee kerrottua aika paljon itsestään. Tässä blogissa nyt tuli tehtyä itsensä esittely ihan kurssin alussa ja siihen se jäi. Taitaa olla siis päivityksen paikka ja lisää infoa tuohon oikealle sivunpuoliskolle.
Igoogle on syötteineen ja kalentereineen ollut aktiivikäytössä. Vaikka sen Netvibesin olisin ensin halunnut ulkonäkönsä puolesta niin igoogle on ainakin toiminut hyvin, ilman jumitusta, mikä taas oli netvibesin kohtalo kun sitä yritin kokeilla. Hyödyllinen vehje to syötteidenlukuohjelma, aion jatkaa sen parissa pitkään. Deliciousia sen sijaan en ole niin aktiivisesti käynyt katsomassa, vaikka ideana se tuntuukin hyvältä. Mutta ehkä se onkin juuri enemmän sellainen paikka johon tulee mentyä kun tarvitsee jostain tietystä jutusta tietoa. En jaksa käyttää sitä muuten vaan haravoidakseni hyviä linkkejä.
Kurssi on ollut kyllä juuri siksi erinomainen että kaikki pitää käydä itse kokeilemassa! Juuri sitä kaipaan kaiken teoreettisen vastapainoksi, kädet multaan ja kaivamaan.
Ennen kuin alan pohtia kurssin keskustelukulttuuria niin täytyy sanoa, että tällä kurssilla tuntuu olevan erittäin mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä mukana, minkä verran nyt blogeista ja chateista voi päätellä. Ehkä sen voisi jopa yleistää kirjastoihmisiin yleensä...:) (siinä se on, hymiö! entinen inhokkini, nykyisin käyttökelpoinen)
Olen itse kommentoinut suht. vähän muiden blogeja. Käyn niitä lueskelemassa, mutta kynnys jättää oma jälkensä on kuitenkin suurempi kuin suun avaaminen keskustelussa. Mietin ja harkitsen liikaa kun tiedän, että kommentti jää ikiajoiksi sinne roikkumaan. Chatti on sikäli paljon luontevampaa, kun repliikit ovat ohimenevämpiä, ei niin pysyvän tuntuisia. Ja on siinä meininkiä kun kaikki ovat yhdessä pienessä laatikossa puhumassa. En voi tosin chattaillessänikään väittää olevani mikään suupaltti.
Bloggailu - lukeminen ja tekeminen - on kyllä nautinnollista. Kiitos siitä tälle kurssille, en muuten olisi aloittanut. Ihana lukea sellaisia kurssilaisten blogeja, joista näkyy asialle antautuminen ja ihmettely. Mukavaa myös lukea omanilaisia blogeja, joissa lähinnä kommentoidaan näitä tehtäviä. Tehtävistä juuri bloggailu on minulle se aikaavievin osuus. Kirjoittaminen on vaan niin pirskatin hidasta, tai keskittyminen oikeastaan hankalaa. Olen kirjastossa vain osa-aikaisena töissä, mikä tarkoittaa sitä että teen työkseni montaa muutakin hommaa viikon aikana, mikä taas johtaa jonkinasteiseen keskittymiskyvyttömyyteen. Mutta kunhan tässä kerkiää niin aloitan toisenlaisen blogin, kirjastolle.
Kurssin reflektointitehtävässä kysytään, miltä tuntuu kun on laittanut nettiin likoon oman persoonansa. Tuntuu kyllä että jostain syystä olen ollut aika hienovarainen siinä likoon laittamisessa... Tai tottahan näissä blogiteksteissä kirjoitan ihan omana itsenäni, mutta kuitenkin nimimerkin takana jne. paljastamatta henkilöyttäni. Miksiköhän näin? Yleensähän kun menee esimerkiksi kurssille, sitä ei ihan heti kerro kaikille kuka on ja mitä tekee, mutta aika pian siinä jutellessa tulee kerrottua aika paljon itsestään. Tässä blogissa nyt tuli tehtyä itsensä esittely ihan kurssin alussa ja siihen se jäi. Taitaa olla siis päivityksen paikka ja lisää infoa tuohon oikealle sivunpuoliskolle.
Igoogle on syötteineen ja kalentereineen ollut aktiivikäytössä. Vaikka sen Netvibesin olisin ensin halunnut ulkonäkönsä puolesta niin igoogle on ainakin toiminut hyvin, ilman jumitusta, mikä taas oli netvibesin kohtalo kun sitä yritin kokeilla. Hyödyllinen vehje to syötteidenlukuohjelma, aion jatkaa sen parissa pitkään. Deliciousia sen sijaan en ole niin aktiivisesti käynyt katsomassa, vaikka ideana se tuntuukin hyvältä. Mutta ehkä se onkin juuri enemmän sellainen paikka johon tulee mentyä kun tarvitsee jostain tietystä jutusta tietoa. En jaksa käyttää sitä muuten vaan haravoidakseni hyviä linkkejä.
Kurssi on ollut kyllä juuri siksi erinomainen että kaikki pitää käydä itse kokeilemassa! Juuri sitä kaipaan kaiken teoreettisen vastapainoksi, kädet multaan ja kaivamaan.
keskiviikkona 28. toukokuuta 2008
9. aksel gallen-kalleria
En kirjautunut galtsuun sisälle mutta kävin ihastelemassa meidän kunnan nuorien aktiivisuutta: kolmisensataa käyttäjää. En nyt muista tarkalleen asukaslukua täällä joten en kehtaa sitä tähän kirjottaa. Jotain tuhannen paikkeilla. Mutta aika suuri osallistumisprosentti jos toi 306 pitää lainkaan paikkansa. Voiko se pitää paikkansa? Vähän epäilen, ehkä, kumminkin, ehkä.
Lukaisinkin Matti Lassilan Yleisten kirjastojen lasten ja nuorten verkkopalvelut — esiselvitysraportin kokonaan, oli mukaansatempaavan konkreettinen selvitys. Pienen kunnan kirjastovirkailijana on tärkeää kuulla miten muut toteuttavat verkkopalveluita - ja tässä pikku hiljaa heittäytyä omien verkkopalveluiden kehittämisen pariin.
Mutta miten käyttäisin siihen galtsua? Voisin mennä haistelemaan ja keskustelemaan ja tutustumaan. Mutta olisko sinne syytä rantautua jotenkin muuten, näin pienen kirjaston näkökulmasta katsoen? Kertokaa te muut mulle.
Lukaisinkin Matti Lassilan Yleisten kirjastojen lasten ja nuorten verkkopalvelut — esiselvitysraportin kokonaan, oli mukaansatempaavan konkreettinen selvitys. Pienen kunnan kirjastovirkailijana on tärkeää kuulla miten muut toteuttavat verkkopalveluita - ja tässä pikku hiljaa heittäytyä omien verkkopalveluiden kehittämisen pariin.
Mutta miten käyttäisin siihen galtsua? Voisin mennä haistelemaan ja keskustelemaan ja tutustumaan. Mutta olisko sinne syytä rantautua jotenkin muuten, näin pienen kirjaston näkökulmasta katsoen? Kertokaa te muut mulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
